Food is life

I went vegan about two months ago, and haven't turned back since. It made my life so much easier, and I don't stress about eating (or only if I haven't eaten enough) and I don't miss animal products at all. Basically I had been thinking about it all summer, watching videos on youtube and following vegan blogs, but one day I decided to watch a documentary called Earthlings. At first I thought this is weird but when it finished watching it I decided I wouldn't eat animal products again. I remember when I first watched a vegan Youtuber Freelee's videos I thought she's nuts, like as if eating only fruit couldn't be healthy, and how could I ever give up cheese.  I didn't make the decision overnight, I let the thought grow inside me, and one day I decided I didn't wanna put cheese on my toast anymore. Simple as that. I have learned to cook veggie burgers without recipes, and have mainly fruit during the day and then a bigger warm dinner in the evening. I've been making sure I eat enough and have been taking supplements like B12 and whatever I took before. I haven't eaten red meat for years anyway and am lactose intolerant, so it did kind of make sense for me to go vegan. I had just never really thought about it before and I was oblivious to the horrors of factory farming and the whole industry. Now I'm happy knowing that no animal needs to suffer because of my choices and it's given me such inner peace. 

I have been faced with a lot of negativity about my choice though. Every time somebody asks me how's being vegan going, I say eating is easier than ever, but dealing with ignorant and uneducated people is the worst part. It's so upsetting that eating McDonalds is acceptable but me having a melon for lunch is somehow unhealthy. I have never before realised how the society is against vegans in a way, even though things are slowly changing. I am so happy with my decision and will be enjoying lovely veganised Christmas foods this year, showing my family how living vegan can be yummy too. And I'm even gonna get a vegan Advent calendar so I can enjoy a daily chocolate fix just like every other year. Veganism has definitely not stopped me but given me so much more than I ever thought.

+ Aloin vegaaniksi noin kaks kuukautta sitten ja en oo katunu päivääkään. Mun elämä on helpottunu kerta heitolla enkä murehdi enää syömistä (paitsi ehkä et oonko syöny tarpeeks) enkä ikävoi mitään eläinkunnan tuotteita. Olin miettiny vegaaniks ryhtymistä koko kesän, kattoen vegaaneiden videoita youtubessa ja seurasin muutamaa vegaaniblogia, mutta yks päivä päätin vaan kattoa dokkarin nimeltä Earthlings. Eka ajattelin, että täähän on ihan outo, mutta kun se loppu päätin etten enää söis eläinkunnan tuotteita. Muistan kun katoin yhen vegaani-youtuubbaajan Freeleen videoita ja mietin et tää tyttöhän on ihan sekasin, se syö vaan hedelmiä. En osannu ajatella, et se vois olla terveellistä ja et miten voisin elää ilman juustoa. En päättäny vegaaniks ryhtymistä yhessä yössä, vaan annoin sen ajatuksen kasvaa mun sisällä ja sitten yhtenä päivänä vaan päätin, etten halunnu enää laittaa juustoa leivän päälle. Niin helppoa se oli. Oon oppinu tekee kasvispihvejä ilman reseptiä ja syön lähinnä hedelmiä päivällä ja illalla sitten isomman lämpimän ruuan. Oon varmistanu, että syön tarpeeksi ja oon ottanu B12 vitamiinitabletin päivittäin ja mitä muita nyt otin ennen vegaaniks ryhtymistä. En oo syöny punasta lihaa moneen vuoteen ja mulla on laktoosi-intoleranssi, niin oikeestaan sehän oli ihan loogista, että aloin vegaaniks. En vaan ollu ennen ajatellu koko asiaa ja olin sokee kaikkia lihatuotannon kauheuksia kohtaan. Nyt oon ilonen ja tyytyväinen, kun eläimet ei enää kärsi mun valintojen takia ja se on tuonu mulle sellasen sisäisen rauhallisuuden tunteen. 

Oon kyllä kohdannu aika paljon negatiivisuutta vegaaniutta kohtaan, ja kun joku kysyy multa miten vegaanius menee, sanon, että syöminen on tosi helppoo, mutta ihmisten tyhmät kommentit ja tietämättömyys on kaikista vaikeinta. On tosi surullista, että kaikki voi huoletta mennä mäkkäriin ja syödä bicmacin, mutta jos mä syön melonin lounaaks niin se on tosi epäterveellistä. En ennen tajunnukkaan kuinka vegaanivastasessa yhteiskunnassa me eletään, vaikka asiat hitaasti muuttuukin. Oon tosi tyytyväinen mun päätökseen ja tuun nauttimaan ihanasta vegaanisoidusta jouluruuasta tänä vuonna ja voin näyttää mun perheelle kuinka vegaanielämä voi olla makoisaa. Ja aion jopa ostaa vegaanisuklaajoulukalenterin. Vegaanius ei oo tosiaankaan pysäyttäny mua tai mun elämää, vaan antanu mulle niin paljon enemmän kuin oisin voinu kuvitella. 

Taking or making a photograph?

As I mentioned in the previous post, we went through the meanings of photography in media technology module this week. The topic really got me thinking, and especially the question the lecturer asked - do we only take photographs, or do we make them? During the lecture I thought that for professional photo shoots with models and make-up and dressing assistants it's what you can call making a photograph because so much effort of many people is put into it. Then I was walking through a green towards uni with my mates and I had this idea of a photo in my mind, so I got my camera out and asked my mates to take a couple of shots. I had to change the idea of myself standing with an umbrella looking at my phone because it was raining and I wanted to protect my camera rather than my hair, but I thought the shots turned out pretty good. When I got home I opened them on a photo editor and edited them the way I liked, adding light, contrast and saturation, and then took a look at the unedited photo and realised it was quite different to the one I was about to post here. I realised I, too, make photographs in a way, even though I thought I'd only just snap them, but there is always an idea behind them and a few not so good shots as well. 

+ Kuten viime postauksessa jo mainitsinkin, niin tällä viikolla käytiin media teknologian kurssilla tosi mielenkiintosta aihetta eli valokuvien tarkotusta. Varsinkin kun opettaja kysy, että otetaanko me vaan vai luodaanko me valokuvia aloin pohtimaan asiaa. Ensin ajattelin, että no muotikuvauksissa sun muissa, joissa on meikki- ja vaateassistentit kuvat luodaan, koska niin monen ihmisen panos menee niiden kuvien aikaansaamiseksi. Sitten tunnin jälkeen kun kävelin ulkona kavereiden kanssa puiston läpi sain idean millasia kuvia haluisin blogiin, joten otin kameran esiin ja pyysin kaveria kuvaamaan pari otosta. Piti vähän muokata mun ajatusta että pitelisin sateenvarjoa ja kattoisin mun puhelinta koska vettä tuli aika kovaa, ja kamera oli mun tukkaa tärkeempi, eli toinen kaveri sai luvan pidellä sateenvarjoa kameran suojana. :-D Onneks kuvat onnistu mun mielestä tosi kivasti ja kun pääsin kotiin avasin ne kuvankäsittelyohjelmassa ja muokkasin lisää valoisuutta, kontrastia ja värikylläisyyttä. Sitten tajusin kattoa alkuperäsiä kuvia ja huomasin, että niiden välillä olikin aikamoien ero. Tää kaikki sai mut tajuamaan, että mäkin omalla tavallani luon valokuvia, enkä vaan ota niitä, koska niiden takana on jonkinlainen visio ja sen saavuttamiseks tarttee myös ottaa pari huonompaa kuvaa.

Editing changes the whole atmosphere of the images, or at least enhances it if not completely change it. I think in the picture below the light definitely adds a fresh tone, whereas the original picture above looks pretty gloomy. I prefer having a lot of light in my pictures and sometimes the edits can look quite drastic. I don't think I've ever actually properly looked the before and after of my editings but this weeks' topic definitely got me thinking. I guess I'm too much of a photographer at heart to take random snaps, I always got to get the angle right and if the light is not good I will have to move. Even snapchatting pictures is not just random, I don't know about the others, maybe it's just me. It's quite weird really, thinking that every time I take a photograph I create something, it's not just a random snap. Obviously, there will always be a couple of shaky shots and a couple of good ones, and I'm especially careful if I'm about to post it on Instagram. A bit of editing goes to all my pictures I put on social media, but I wouldn't say I take it over the top, at least not in the most cases.

Muokkaaminen muuttaa kyllä kuvien tunnelmaa, tai ainakin korostaa sitä ellei kokonaan muuta. Tossa alla olevassa kuvassa mun mielestä valon määrä tekee siitä paljon freesimmän, kun taas käsittelemätön kuva on tosi tumman sävyinen. Mun mielestä valosat kuvat on paljon kivempia, ja joskus muokatun ja muokkaamattoman kuvan välinen ero voikin olla aika hurja, En kyllä oo mielestäni varmaan koskaan kunnolla vertaillu muokattuja ja muokkaamattomia kuvia keskenään, mutta tän viikon puheenaihe sai mut ajattelemaan. Ajattelen varmaan vähän liian paljon niinkuin valokuvaaja, enkä osaa ottaa vaan jotain random räpsyä puhelimella. Aina pitäis olla hyvä kuvakulma ja valotus, jos ei niin sit pitää vaihtaa paikkaa. Edes snapchatissa en voi vaan lähettää ihan tummaa ja heilahtanutta kuvaa, haha. On kyllä aika hassua ajatella, että mä muka luon jotain kun otan valokuvia, että ne ei oo vaan random otoksia. Tietysti, aina on niitä heilahtaneita, mutta myös niitä hyviä kuvia, mutta varsinkin jos haluun laittaa kuvan Instagrammiin, niin oon erityisen tarkka. Muokkaan myös aina mun someen pistämiä kuvia ainakin vähän, mutta en sanois että muokkaan liikaa, ainakaan useimmiten.

I thought that now that the topic in class actually got me thinking I'd write it on here, just to have a bit more of a thoughtful post among all everyday picture posts. Also, I don't think I've ever during the five years of blogging posted an original not edited picture. :-D I've always at least added saturation and contrast, haha. Looking at the edited picture now and comparing it with the original it actually looks a bit too edited but I guess next to other edited pictures it would just blend in. I do like to add light but want to avoid bright white burnt look. Certain amount of brightness keeps the photos clear and they look good to my eye. I have definitely seen photos that are too white though, and hope I can tell the difference between too much and enough. I guess it's now good to wrap this pondering post up saying that a quick snap can be just taking a photo but if you want to put the effort in, working the angle and adding a bit of contrast and saturation can work wonders. But then again if it's just a shot of your red sweaty face after a morning run showing your family how hard you worked once again, I guess it doesn't really matter. 

Ajattelin, että nyt kun kerrankin koulussa puhuttu aihe sai mut ajattelemaan niin kirjottaisin tänne jotain fiksua kaiken sen jokapäiväsen sijaan. En myöskään usko, että mun viisivuotisen bloggaajaurani aikana oon postannu montaa (jos yhtäkään) käsittelemätöntä kuvaa. :-D Oon aina lisänny ainakin vähän kontrastia ja värikylläisyyttä. Nyt kun katon tota muokattua kuvaa, se näyttää tosi erilaiselta tohon alkuperäseen verrattuna, jopa liian muokatulta. Toisaalta kun se on muiden muokattujen kuvien kanssa, niin se näyttää ihan tavalliselta. Tykkään lisätä valoisuutta, mutta en haluu puhkipalanutta vaikutelmaa. Tietty määrä valoisuutta kuvissa tekee ne mun mielestä selkeemmiksi ja ne näyttää hyvältä. Oon nähny kuvia, jotka on ihan liian valkosia ja toivon että osaan itte arvioida mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa. Nyt on kai ihan hyvä yhteenvetää tää pohdiskeleva teksti ja sanoa, että random räpsyn nappaamista voi kutsua valokuvan ottamiseksi, mutta jos haluaa vähän panostaa ja vaihtaa kuvakulmaa edustavammaksi, niin voi luoda erilaisen tunnelman, ja korostaa sitä lisäämällä värikylläisyyttä ja kontrastia. Mutta toisaalta, jos otatkin vaan kuvan punaisesta naamasta hikilenkin jälkeen näyttääkses perheelle, että jaksoin taas, niin ei sillä oikeesti oo niin kauheesti väliä.

Studying in a foreign language

This topic has been in my mind for quite a while now. Before I went to university I had already lived in England for three years so my understanding and speaking of English were sufficient enough. Obviously I had not been writing it properly or going through grammar books in those three years but I wasn't too worried. I did not have a clue how to write an essay in English but luckily I didn't have to worry about that until about week 6. We were given great advice on how to write an essay beforehand and the lecturers have been so supportive. Taking notes in English comes pretty much naturally because everything is written in English and it would just had been an effort trying to make notes in Finnish. It makes more sense as well because I will have to do all the essays in English anyway and if the notes were in Finnish that'd mean a lot of translating.

Tää aihe on ollu mun mielessä jo vähän aikaa. Ennen yliopistoon menoa olin asunu Englannissa jo kolmisen vuotta, joten mun englannin kielen ymmärtäminen ja puhuminen oli ihan hyväntasoista. En tietenkään ollu kirjottanu kieliopillisesti täysin viilattua englantia ylppäreitten jälkeen, mutta en kuitenkaan ollu kauheen huolestunut. Mulla ei ollu hajuakaan miten essee kirjotetaan englanniksi mut onneksi sitä ei tarttenu kirjottaa kun vasta puolessa välissä lukukautta. Saatiin myös tosi hyvät ohjeet esseekirjotukseen ja kaikki opettajat on ollu valmiita auttamaan ja neuvomaan. Muistiinpanojen kirjottaminen englanniksi oli aika luonnollista koska kaikki on muutenkin englanniksi. Ois turhaa sähläystä ja kääntämistä yrittää kirjottaa suomeksi kun esseet on kuitenkin englanniksi.

In the beginning I kind of just copied what was written on the power points and keeping up with the pace was sometimes a bit of a struggle, and still is if I have to write long bits. Luckily my mates are always willing to show their notes so I can finish mine if the lecturer has moved on. These days I have actually started adding my own notes after the lecture notes or if the lecturer mentions something interesting I'll write it down. Sometimes I will have to think a little longer how to say something when the lecturer has started talking about other things and I want to write down the idea. I haven't yet written any Finnish in my notebooks, not that I try to avoid it.

Aluksi mä vaan kopioin kaikki muistiinpanot sanatarkasti power pointeilta ja tarpeeksi nopeesti kirjottaminen oli välillä hankalaa (ja on vieläkin jos pitää kirjottaa paljon). Onneks mun kaverit aina suostuu näyttämään niiden muistiinpanoja, että saan kirjotettua lauseet loppuun ja jatkaa muiden tahdissa. Hiljallen oon alkanu kirjottaa omiakin muistiinpanoja kiinnostavista asioista joita luennoitsija sanoo. Joskus pitää miettiä vähän kauemmin miten lauseen muotoilis kunnolla, varsinkin kun luennoitsija puhuu jo ihan muista asioista vaikka haluisin kirjottaa jonkun tärkeen pointin. Ei oo vielä tarttenu kirjottaa suomeks ollenkaan, vaikka en mä sitä tahallani yritä välttääkään.

Reading was a bit of a struggle in the beginning because I basically had not read a book during the three gap years I took. :-D I was nearly falling a sleep every time I tried to read (doesn't really help that I read on my bed because I don't have a proper desk, haha) but have managed to sharpen up as the semester has gone on. I underlined some chapters but most of the readings are online on the virtual learning environment and I don't like printing out loads of paper. I think underlining helps but if it's all online I find that eating something before starting to read keeps me focused for longer - it's not rocket science. Reading sentences a few times and trying to explain the point in my own words helps as well, especially with difficult texts. If I feel like I just don't understand what the whole point is I take a break and do something else, or sometimes I just get over it and carry on, haha. If it's that important it'll come up on the lecture!

Lukeminen oli aluks aikamoinen haaste. En ollu kirjottamisen lisäksi lukenukaan ylppäreiden jälkeen oikeestaan mitään kunnon tekstejä ja kolme vuotta oli hurahtanu ohi. :-D Joka kerta kun yritin alottaa lukemisen meinasin nukahtaa, eikä asiaa auttanu sängyllä lukeminen koska mullahan ei oo kunnollista pöytää tai tuolia. Onneksi opin keskittymään kunnolla viikkojen kuluessa ja kehittäny itelleni hyviä lukutekniikoita. Alleviivasin joitain kappaleita ja se oli kyllä avuksi, mutta suurin osa meijän lukuläksyistä on netissä yliopiston virtuaalisessa opiskeluympäristössä (hehe) eikä oikeen oo innostanu printata kaikkea. Yleensä ottaen niinkin yksinkertanen juttu kun syöminen ennen lukemisen alottamista on ollu mulle ihan hyvä keino pitää aivot virkeenä. Lauseiden useempaan kertaan lukeminen auttaa kanssa ja joskus yritän selittää lauseiden pointin omin sanoin, varsinkin jos luen jotain vaikeempaa tekstiä. Joskus kun lause ei vaan aukee niin pidän tauon ja teen jotain muuta, ja joskus vaan yksinkertasesti siirryn seuraavaan lauseeseen enkä murehdi asiaa sen kummemmin. Jos missaan jotain tärkeetä niin uskon sen tulevan puheeks tunnilla. :-)

I don't think reading in English has been that challenging (apart from trying not to fall asleep). Obviously there are going to be difficult words, and words I've never heard of. I've even encountered words I don't know in Finnish when I've translated them and that's why I usually look up definitions on Google instead. In the beginning of uni I started writing all the new words down but soon realised I'm going to be wasting my time doing that. There are so many new words and terms I've come across and most of them I won't need and won't even have to fully understand. The important ones will come across enough time to start getting my attention and I will figure out what they mean. Most things can be understood  from the context without understanding every single word anyway.

Englanniksi lukeminen ei mun mielestä oo ollu yhtään niin vaikeeta kun ajattelin (nukahtamista lukuunottamatta). Tietty aina löytyy vaikeita sanoja joita ei ees vois tietää ja oon jopa löytäny sanoja joita en tienny suomeks kääntämisen jälkeenkään. :-D Yritän yleensä kääntämisen sijaan ettiä sanojen määritelmiä englanniksi ja Google on aika hyvä kaveri siinä. Yliopiston alkuvaiheessa kirjotin uusia sanoja vihkoon, mutta pian tajusin että se on vaan ajan haaskausta koska niitä oli vaan niin paljon. Suurinta osaa uusista sanoista en tuu tarvitsemaan ja jos ne on tärkeitä niin ne tulee kyllä vastaan tarpeeksi monta kertaa, että opin ne. Suurimman osan lukemasta voi ymmärtää vaikka kaikki sanat ei oiskaan tuttuja koska konteksti kertoo jo tarpeeks paljon. Yleensä merkityken pystyy päättelemään eikä kääntämiseen tartte käyttää ylimäärästä aikaa. 

I'm soon going to receive the feedback of my first essay and am so looking forward to hear what I can do better. Luckily we don't have any exams on my course so I can always get somebody to check my essays before submitting for any strange sounding sentences or grammar mistakes. Word pretty much spell checks everything anyway, and I think I do have an advantage of having learned English as a second language because it means I can spell. Native speakers make the weirdest mistakes spelling words because we all know that English is written and pronounced differently. Second language is learned from books and that's why I know how to spell (nearly) everything correctly. Even though I sometimes might forget how to spell words like tongue because I don't write them, just pronounce. :-D Speaking Finnish makes me remember the words exactly how they're written as well, so instead of remembering 'tang' I remember 't-o-n-g-u-e'. That's why when it comes to reading out loud I pronounce things weirdly if I don't know how to say them properly! Luckily somebody usually corrects it and after repeating a couple of times I might get it, haha! Today I practiced saying aluminium, it was basically me repeating alu-, aluni- because I just couldn't do it. I'm lucky I can just laugh about it and won't worry over it.

Pian saan palautetta mun esseestä ja odotan kyllä tosi kovasti, että saan tietää mitä pitäis parantaa ja mitä tein oikein. Onneks mun kurssilla ei oo yhtään kokeita, vaan kaikki arviointi on esseiden, esitelmien tai projektejen perusteella. Siks voin aina tarkastuttaa mun esseet kavereilla ennen arvosteltavaks lähettämistä ettei vaan löydy mitään hassuja lauserakenteita tai kielioppivirheitä. Word aika pitkälti tarkastaa isoimmat virheet muutenkin, ja oon sitä mieltä että englantia toisena kielenä puhuvana mulla on se etu että osaan kirjottaa sanat oikein. Englantilaiset ei vaan yksinkertasesti osaa kirjottaa niiden kieltä koska ne oppii vaan ääntämisen eikä kirjottamista. Vaikka kyllä mäkin joskus unohdan miten sanat kirjotetaan, esim. tongue unohtu joskus ja mietin kauheen pitkään miten se oikeen kirjotetaan, et ei se voi olla 'tang'. :-D Ja samasta syystä ääneen lukeminen on välillä vähän kamalaa kun en osaa tietenkään lausua kaikkia sanoja ja välillä tulee vaikeiden sanojen kohdalla vähän tankeroo! Onneks ääneen lukemista ei tartte kauheesti harrastaa ja jos sanon väärin niin kaverit yleensä osaa korjata ja sitten pari kertaa toisteltuani osaan ehkä just ja just lausua oikein. Tänään viimeks harjottelin lausumaan aluminium koska siin on erilainen intonaation ja toistelin vaa innokaasti alu- alunimiun alu-. :-D Onneksi osaan nauraa itelleni enkä murehdi turhia jos en osaa lausua jotain täydellisesti.

Understanding the lectures has been okay as well. I do have the advantage of having speaking English for three years and living with an English-speaking family. Most difficult words used in the lectures are difficult to the native speakers as well so they're usually repeated and explained. Sometimes I write the difficult words down but mainly it's just the difficult terms and their explanations. The only times I really use a translator are when I'm reading and a word is repeated often and it has a crucial role in understanding the point. I don't feel that I would have really struggled at any point so much that I'd feel like giving up. There's always Google and native speaker friends. It also helps that I'm not the only foreign student on my course as, even though it's a small course. Two projects this semester are done in groups so I don't need to worry about getting the wording right when there's at least two people doing it all.

Luentojen ymmärtäminenkin on sujunu ihan hyvin. Oon tietysti kuullu englantia kolmen vuoden ajan päivittäin ja asun brittien kanssa, joten mulla on hyvä etumatka vaihtareihin verrattuna. Suurin osa vaikeista sanoista joita luennoitsija sanoo on uusia myös englantilaisille, eli ne selitetään kaikille. Joskus kirjotan vaikeita sanoja vihkoon, mutta yleensä vaan tärkeimmät termit ja niiden selitykset. Ainoastaan vaikeita tekstejä lukiessa joudun joskus käyttämään sanakirjaa kun jotain sanaa toistetaan ja se on selvästi tärkee merkityksen ymmärtämiseksi. Ei mulla oo sellasta oloo että englanniks opiskelu ois kamalan vaikeeta enkä oo kyllä kertaakaan halunnu luovuttaa sen suhteen. Google ja englantilaiset kaverit auttaa aina. Enkä onneks oo ainoo ulkomaalainen meijän luokalla, vaikka meijän kurssi onkin suht pienikokonen. Kaks projektia on pari- tai ryhmätöitä eli mun ei edes tartte huolestua oikeinkirjotuksesta kun joku aina suunnittelee ja kirjottaa mun kanssa. 

Altogether I don't think learning in English has been as difficult as I might have thought before I started university. I thought writing essays and taking notes would have been hard and to be honest I didn't really know what to expect. I don't know yet how well or badly I did in my first essay because I only get the feedback on the 12th of this month. Hopefully I didn't do too badly though because I have already written some of my second assessment. Luckily I can change bits after getting the feedback as long as I got the framework of the essays sorted. I am sure there will be loads of difficult terms and words but now that the first semester is nearly over I believe won't be anything I wouldn't be able to overcome.

Kaiken kaikkiaan mun mielestä englanniksi opiskelu ei oo ollu yhtään niin hankalaa kun ajattelin. Luulin että esseiden kirjottaminen ja muistiinpanojen kirjottaminen ois ollu vaikeeta enkä oikeestaan tienny mitä odottaa. En tiedä vielä miten mun eka essee arvosteltiin koska saadaa palautetta vasta 12. päivä. Toivottavasti se ei menny kauheen huonosti koska oon kirjottanu jo osan mun tokasta esseestä. Onneks saadaan palaute ennen palautuspäivää että ehin hyvin tekemään muutoksia kunhan esseen rakenne on suht kohdallaan. Ihan varmasti vielä kohtaan monen monta vaikeeta sanaa ja termiä, mutta eka lukukausi on melkeen ohi eikä vastassa ihan varmasti oo mitään voittamatonta!